Näinhän ne Sillanpään sanat taisi laulussa mennä.
Kyllä oma pumppuni ainakin veti ihan yli kierroksia,tänään töistä tullessani.
Ajoin pihaan ja katsoin koiratarhalle päin,ihmettelin missä Simo ja ajokoiramme Pimu ovat,tyhjä tarha.
En siinä vaiheessa kuitenkaan osannut vielä pelästyä mitään.
Kannoin kauppakassit sisälle ja nuorin tyttäreni kirmaa aivan paniikissa vastaan.
Selittää jotain suu vaahdossa ja multa meni puolet ohi sepostuksesta.Sanoin,että kerroppa ihan rauhassa.

Oli tullut koulusta kotiin,käynyt koiria moikkaamassa ja mennyt sisälle.Avannut tietsikan ja nähnyt,että jokin vilahti silmäkulmassa.Katsoi ulos,niin Pimu oli vedättänyt täyttä pihaa ympäri.
Oli mennyt paniikissa huutelemaan koiria.Pimu oli tullut sisälle,mutta Simoa ei ollut missään.
Yritti soittaa hätääntyneenä minulle,mutta yllätys,just puhelimen saldoraja umpeutunut eikä saanut yhteyttä.
Sen jälkeen laukannut koneelle ja yrittänyt saada mua mesen kautta kiinni,mutta olin jo lähtenyt töistä.
Raasuparka kirmannut pitkin peltoa ja metsää Simoa huudellen.
Oli just päässyt takaisin sisälle,kun tulin kotiin ja sit tosiaan tuo sekava selitys.
No multa tippuvat kauppakassit siihen ja vaihdoin vauhdissa saapikkaat toppakenkiin ja pihalle.
Olin ensin niin paniikissa,etten tajunut edes huudella vaan kävelin tarhalle katsomaan,että miten olivat päässeet irti.Ei oltu kaivettu alta ja verkko oli kauttaaltaan ehjä ja aidalla korkeutta 2metriä,mutta sit tajusin yhtäkkiä,että tarhan ovihan on siis auki.
En tiedä olinko laittanut aamulla huonosti sen salvan kiinni ja Iinan kun oli mennyt moikkaamaan,niin olivat hyppineet ovea vasten ja se olikin auennut,kun Iina oli päässyt sisälle.

Järkytyksestä toivuttuani rupesin jäpikkää huutelemaan,ei näy, ei kuulu.
Mietinkin jo,että aivan turha lähteä edes etsimään,kun en tiedä mihin suuntaan on pinkonut.
Kävelin tarhalta taloa kohti,kun sellainen pikku mersu kaahaa pihallemmme.
Kundi autosta kysyy,"onx sulta leonbergi hukassa?Sellainen on meinaan meidän tontilla aidattuna nyt."
Ei muuta kuin äkkiä autoon ja menoksi.Kerkesin pihaliittymäämme,kun näen Simon juoksevan tietä pitkin varmaa 80km/h kotiinpäin.Avasin auton oven,niin jätkä hyppäsi suoraan auton takikselle puuskuttaen.
Samassa sellainen valkoinen auto kurvaa siihen samaan hässäkkään ja siellä huolestuneen oloinen nainen,joka selittää,että "Nyt se koira karkasi,hyppäsi yli aitojen ja lähti juoksemaa ihan kamalaa vauhtia,mutta eivät nähneet minne."
Minä siinä suurimmasta huolesta helpottuneena käsken naista kurkkaamaan auton takapenkille,
Jeee siellähän se Simo makoili.
Täytyy myöntää,että kyllä siinä vaiheessa jo naurattikin.
Annoin ystävällisille "tuleville naapureillemme" kahvipaketit kiitokseksi,että tulivat ilmoittamaan.
Eli ei jäpikkä sitten ollut kuin 200-300 metrin päässä.
Neljä ihmistä sitä oli yrittänyt ottaa kiinni,mutta Simo oli aina juossut karkuun.
Sitä en tiedä kuinka saivat sen siihen aitaukseen.
Oli sit ilmeisesti kuitenkin kuullut huutoni ja pinkaissut yli aidan kotiin,kun kundin auto oli hävinnyt maisemista.
Oli kyllä kurassa kaulaa myöten,että kaiketi oli kurvaissut peltojen kautta harjulle.
Mutta nyt olen niin onnellinen,että löytyi niin nopeasti,en edes kunnon paniikkia kerennyt kehitellä.
Käytiin miehemme kanssa tutkimassa tarhan ovi uudellen,se on kyllä aivan ehjä ja toimiva,eli saan katsoa ilmeisesti ihan peiliin.Varmuudeksi laitoimme sellaisen jumalattoman naulan siihen salvan lukitusreikiin,etteivät vahingossakaan saa ovea enään auki ja mun on pakko tarkistaa ihan väkisinkin salvan asento.Että näin meillä.
Simo on reissunsa jälkeen nukkunut koko ajan,välillä syvään huokaillen.