Olipas eilen mahtava lenkkeilymaasto,ilma ja ehdottomasti seura,Lahden leo-tapaamisella.
Paikalla oli minun ja Simon lisäksi,Alma,Mette ja pikinokka Reno omistajineen.

Kävelimme upeaa luontopolkua pitkin,Salpausselän huikeilla harjuilla.
Näimpä lenkillä ollessani elämäni suurimman kuusen.Se vanhus oli kyllä nähnyt/kokenut jo vaikka mitä.

Olipa hauska nähdä karvapersusten nauttivan vapaana juoksemisesta.Menivät niin,että metsä raikasi.
Enempi kyllä raikasi siinä vaiheessa,kun jäpikkää huutelin.
Kanssasisaret saivat meinaan minut ympäripuhuttua,että päästän Simonkin vapaaksi.
Se oli kyllä kannattava kokeilu.Ei aiheuttanut sen pahempia sydämmentykytyksiä,muutaman kerran häipyi näkökentästäni ja palasi kyllä nopeaan takaisin.
Mä vaan oon niin huono päästämään koiria vapaaksi.Isäni (maanomistaja) opit on hyvin taottu päähän.
Eli ei koiria irti ilman maanomistajan lupaa ja nyt on muutenkin rauhoitusaika,eikä koiria saisi pitää irti (liki ) ollenkaa.

Meidän hienohelmalta hyvä kun tassut kastuivat,mutta nämä kolme muuta,huh huh....varsinkin Reno.
Jäpikkä lotrasi joka lampareen ja lätäkön minkä löysi,plikkojen kanssa.
Paras/pelottavinkin tilanne syntyi,kun Reno tipahti suonsilmäkkeeseen ja kolme muuta koirusta tanssii ympärillä.Täytyy myöntää,että tilanne kyllä hiukan peläytti,millä/miten olisimme yrittäneet pelastaa,kun ei todellakaan kyseessä ole enään mikään pikkupoika.
Mutta,kaikkineen todella onnistunut lenkki.Toivomuksena olisikin,että lisää samanlaisia.

Terkut teille sinne Lahteen!!

Pihablogissani on kuva kukkasesta,johon tarvitsisin tunnistamisapuja.
Tunnistaako kukaan sitä???