Kauniina nauhana vuoden päivät, 
helminä jokainen muistoiksi jäivät. 
Elämän päivien ketju on kallis, 
helmist` en yhdenkään kadota sallis. 

Koskaan ei tiedä, 
onko aikaa paljon vai vähän. 
Yht'äkkiä huomaa, 
se päättyikin tähän. 

Muistot kauniit voimaa antaa, 
surun raskaan hiljaa kantaa. 
Ei jaksanut sydän kultainen, 
vaan lähdit luokse pilvien valkeiden. 

Kyyneleet eivät tuo sinua takaisin, 
vaikka hetkellisesti sitä toivoinkin. 
Katseesi kotimme ikkunassa, 
on vieläkin muistoissani olemassa. 

Talletan tuon kuvan syvälle sydämeen, 
kun pyyhin silmäkulmastani kyyneleen. 
Nuku siis rauhassa syvää unta, 
ympärilläsi sateenkaaren valtakunta. 

Sain vielä kerran upottaa sormeni syvälle pehmeään turkkiisi,silittää kaunista päätäsi,katsoa ruskeita lempeitä silmiäsi ja samalla tuntea,kuinka veit suuren palan sydämmestäni,jättäen tilalle vain suuren surun ja kyynelten virran.Olit todella rakastettu perheenjäsen,suurella todella suurella sydämmellä.Sinun kokoista koloa perheessämme on kenenkään vaikea täyttää......ja se todella vie aikaa.Kuinka saankaan tänä yönä unta,kun et ole painamassa päätäsi rintaani vasten,et juttelemassa kuulumisiasi,et toivottamassa minulle hyvää yötä uristen ja hyvän yön lipaisua antaen.Sinua suree koko perhe,sekä rakkaat ystäväni....olit jotain todella spesiaalia!!!

Kiitos Kerstinille tästä upeasta pojasta,jonka elämä päättyi aivan liian nuorena.Kaikkeni halusin pojalle antaa, parhaani kaikessa yritin tehdä...se ei aina vaan riitä.

Eijalle suuren suuri kiitos luottamuksesta,että pojan yhteiseksi projektiksemme mahdollistit.Aina ei vaan luoja ajattele samoin,vaan tekee omat ratkaisunsa....kyllä mä Eija tästä vielä jaloilleni nousen,mutta suruni on vaan niin valtava.

Veeralle kiitos tuesta,ymmärryksestä sekä kaikesta siitä,mitä en minä vuorostani osaa sanoiksi muuntaa,mutta tiedät sydämmessäsi mitä tarkoitan.