Työkiireiden vuoksi emme ole päässeet edes Lahden leo-tapaamisiin,plääh.
Ensiviikolla onkin pitkästä aikaan työmatka Virooon,Pärnuuseen.Onneksi on vain päivänreissu.
No,mitäpä tässä vuodatan työjuttuja,leoblogihan tämä on.
Olemme iltaisin käyneet harjulla lenkkeilemässä ja se on ollut aivan ihanan rentouttavaa.
Mahtavat ilmat ja maisemat.Olemme aloittaneet hiekkamontulla treenaamisen.Ensiksi olimme isäni montulla,mutta se oli kyllä aivan turhan rankka.Rinne on varmaan 80 asteen kulmassa,eli turhan jyrkkä ja vaarallinen.Nyt olemme käyneet kunnan mäenlaskupaikalla ja se on tähän tarkoitukseen mitä mahtavin.
Alla kuvaa siitä ja totta kai mun tuurilla kamerasta loppui akku,sen kerran kun sen mukaan otin.
Oikealla kota,jossa talvella grillaamme makkaraa mäenlaskun lomassa.
(Ei kylläkään viime talvena,kun ei sitä luntakaan ollut)
Treenattava kaverimme.
Tässä sitten taas tänään toisen harrastuksemme parissa,eli uimassa.
Kaislikossa suhisee,eli Simo tutkii rantaa ja jollaa.
Tässä sitten kiskotaankin jollaa pitkin heinikkoa.
Ja nyt on uimisen jälkeinen "kirputus" vaihe menossa.
Kyllä vain.Ajattelin katsastella paikkoja mökkiä kierrellen.Mökin etelä päädyssä bongaan linnunpoikasen maassa hiekalla,auringossa,pesästä pudonneena läähättämässä.Silmät eivät olleet auenneet vielä ja se makasi siinä avuttomana kyljellään maassa,todellakin läähättäen.Katselin ympärilleni ja en voinut käsittää mistä oli siihen pudonnut,koska vieressä ei ole puitakaan.Aikani ihmettelin,että mitä teen.
Jeee,olen nainen näköjään ainakin joskus.Soitin miehelleni,että mitä teen jätänkö vai tapanko?
Mieheni sanoi,että tapa ennemmin,jos vain pystyt.
Kiertelin mökkiä ja mietin minkä otan aseeksi.Käteeni tarttui lapio ja kirves.
Mieheni naurahti ja sanoi,että jätä se kirves nyt jo suosiolla,sehän on vain linnunpoikanen(tarkennus räkätinpoikanen).No silmät kiinni ja wiuuuhh ja bum.Näin minusta tuli murhaaja.Listin sen pienen poikasen säälittä lapiolla,kun en kestänyt ajatustakaan jättää sitä siihen aurinkoon virumaan.
Kommentit