Tässä sen nyt taas huomaa,kuinka tärkeä osa eläimelläkin voi olla elämässä/sydämmessä.Liki kuin oma lapsi olisi voittanut koulun urheilukilpailuissa kultaa.
Elikkä Simo sai tänään Karjaalla ensimmäisen SERTInsä ja oli VSP.
Arvostelu löytyy taas kotisivuilta.
Voi sitä riemua ja metakkaa,joka saatiinkaan kehänreunalla aikaiseksi,että hiukka nolottikin taas tämä hätäinen luonne ja kova,kantava ääneni,mutta onneksi en ollut ainut "mölyapina" tällä kertaa.
Kiitos Eijalle,kun esitit Simon!!!!
Sari tätä meidän täytyy todellakin kilistellä!!!
Onnea Sari nahkanakillesi Abbylle,joka oli tänään ROP-pentu!!!
Jaa,tää kuulemma onkin joku tosi hieno juttu.
Noh ollaan nyt sit niistä ylpeitä,vaikken ymmärräkkä noitten akkojen hömpötysten päälle mitään???!!?
Siis taasko mun pitäisi seistä kauniisti,paikkallaan ym....mutta,kun tuolla nurtsilla on toi mun pallo.
Tolle mammalle ei kanssa kelpaa mikään.Aina kuulemma jalka huonosti,pää liian alhaalla ym..
Olis ite mun asemassa,kun kattoo mamman asentoa ja varsinkin noita housuja.
Onx se muka valokuvauksellinen??Vois vähä kattoo mitä päällensä laittaa,kun kerta kuviakin pitäis ottaa.
Siis nyt riittää...leikin vaikka kuollutta.
Noi saakelin ruusukkeetkit kutittaa.Onnex irtosivat.En ymmärrä,toi mamma jakso voivotella niistäkin.
"Kaikki mä kuulemma hajotan,että olis nekin kiva ollut säilöä ehjänä,kun ensimmäiset olivat."
Mun hyvä esitys meni aivan pipariksi,kun mamma rupes mua kutittelemaan.
Tää on paljon hauskempaa,kun toi pakallaan jäpittäminen.
Tää on mun lempparipalloni,"nahka" kuten mammani sitä kutsuu.
Kommentit