Leoni ~~ Simo & Dare~~

Pupsit ovat syntyneet!!! Sopivan kokoinen laumahan niitä nyt sitten pupsahti tähän maailmaa, 6 komeaa prinssiä ja yksi kaunis prinsessa.Painoa pentusilla oli synnyttyään 445-680g:n välillä,prinsessa oli kevyin,niinkuin naisen pitääkin.Todella reippaita,jänteviä ja liikkuvaisia pentusia kaikki.Väritykseltään yksi eli ensimmäinen poika "Punkero" on vaaleampi hmmmm.....olisko tämä nyt sitten leijonankeltainen ja loput ovat tummia.Tyttö ja yksi poika ovat todella todella tumman puhuvia.Siinä on nyt Vickyllä ja Petellä katrasta hoidettavanaan.Zero-äippä voi todella hyvin ja on äärettömän huolehtiva ja hellä äiti pennuilleen.Maitoa tulee,joten sekin asia on kunnossa.

Synnytyshän ei kokonaisuudessaan mennyt,kuten olimme ajatelleet,kirjoista lukeneet ja kokeneilta kasvattajilta saatujen loistavien ohjeiden mukaisesti.

Avautumisvaihe meni nopeasti ja sujui ongelmitta,samoin ensimmäisen pennun syntyminen 6.2 klo 4.33.Tässä vaiheessa olimme kaikki onnellisia ja todella innoissamme,kun vielä huomasimme kuinka huolehtiva Zero oli,vaikka olikin nyt ensimmäistä kertaa äippän roolissa.Sitten aloimme odottelemaan,että kukahan sieltä seuraavaksi syntyykään,noh odottelimme...odottelimme ja odottelimme.Kello oli 4 min vaille kuusi aamulla,kun sanoin,että kuudelta soitan Eijalle ja herätän sen.Eijalta saatujen ohjeiden mukaisesti lähdettiin kävelyttelemään Zeroa pihalle,tultiin sisälle ja odoteltiin,josko nyt...ei vieläkään mitään.Vicky soitti Viikin pieneläinsairaalaan ja sieltä tuli samat ohjeet...mamma hihnaan ja pihalle kävelemään....ei tulosta.Sitten nousi huoli jo niin kovana pintaan,että pakkasimme syntyneen pennun lämpötyynyllä,lämpimillä pulloilla ja fleesellä varustettuun pentukoppaan,Zeron ja koko huolestuneen kätilöporukan autoon ja suuntasimme kohti Viikin pieneläinsairaalaa.

Matkalla syntyikin joukon ainut prinsessa klo 7.29 autoni takapenkille.Siellä ahtaudessa ja pimeydessä (auton onneton kattovalo tosin päällä) Vicky huolehti niin mammasta,kuin pentusestakin,ettei vaan satu mitään ikävää.Zero asettuikin aloilleen,alkoin imettämään ja hoivaamaan pikkuprinsessaa.Hiukan ennen aamu kahdeksaa oltiin perillä ja tässä vaiheessa olimme olleet hereillä jo yhden vuorokauden,mutta väsymyksestä ei ollut tietoakaan.Vicky onkin kertonut omassa blogissan päivän kulun,joten kannattaakin käydä sieltä lukaisemassa,jos on asiasta kiinnostunut.Näin jälkikäteen ajateltuna,oli se vaan onni,että menimme sairaalalle,josta löytyi kaikki tarvittavat pelit ja pensselit pentusten  ja mamman hyvinvointia ajatellen.Pennut on tarkastettu sairaalalla kahteen kertaan ja kaikki ovat todettu terveiksi,jänteviksi ja äärimmäisen elinvoimaisiksi pennuiksi.Zero mammaa henkilökunta kehui moneen otteeseen,että äärimmäisen rauhallinen,luottavainen ja huolehtiva äippä,vaikka ensikertalainen onkin,ja näinhän se asia onkin.

Voin sanoa,että tunteet kävivät sellaista vuoristorataa eilen,etten muista koska näin paljon olisi mahtunut yhteen päivään erilaisia tuntemuksia. Odotusta,intoa,iloa,onnistumista,huolta,väsymystä,sääliä,onnea,jopa kyyneleetkin tulivat silmään,kun kuolleeksi odotettu poika olikin elossa ja äärimmäisen hyvässä kunnossa.

Kyseinen vuorokausi oli ehdottomasti yksi elämäni rankimpia,valvoimme 42 tuntia,istuttiin kovalla sairaalanlattialla 12-13 tuntia hirmuisessa epävarmuudessa,miten tässä vielä käykään,liki syömäti ja juomati.Olen kuitenkin äärimmäisen onnellinen,että sain kokea tämän kaiken ja jakaa sen ihanien ihmisten kanssa,tätä synnytystä tulemme muistelemaan tulevaisuudessa vielä monesti.Toivotankin kaikkea hyvää Zerolle,pentusille,sekä Vickyllä ja Petelle.

Nyt siis pupsit ja mamma ovatkin jo kotona ja asiat ovat mallillaan.Mamma hoitelee hellästi pentujaan,pennut syövät hyvin,kaikkien painot ovat nousseet,painavin poika,oikea "Järkäle" painoi aamulla jo 698g.

Voin vain todeta....Zlumikin valtakunnassa on kaikki HYVIN!!!!!!

Tässä samat kuvat,kuin pentusten blogissakin.Eiliseltä illalta ja tältä aamulta.

Mulla ei kamalasti kuvia olekkaan,kun kamerat ja muut vempaimet jäivät kotiin,kun tuli lähtö sairaalalle.

Pennut tullan luovuttamaan viikolla 13...Loistava ajankohta Pääsiäisen pitkät vapaat juuri silloin.

Pennut tullaan rekisteröimään,madottamaan ohjeiden mukaisesti,sekä tarkistutetaan eläinlääkärillä ennen luovutusta.

Jos olet kiinnostunut pennuista,niin ota yhteyttä kasvattajaan Vicky Sillmaniin,mielellään sähköpostitse näin aluksi vicky_sillman@hotmail.com

Pentusiin voi tutustua virtuaalisesti kasvattajan sivuilla Blogista löytyy viimeisimmät päivitykset ja kuvat.

* * * * * * * * * *

Mallu omia ajatuksia...Olisko tää nyt sit nro1,koska blogihan on päiväkirja, johon on tarkoitus kirjoitella mm omista ajatuksista,tunteista,tuntemuksista...siis kaikesta mahdollisesta.Tätähän ei tarvitse kenenkkään käydä lukemassa,jos siitä ärsyyntyy...sillä meillä jokaisella on omat mielipiteensä asiasta,kuin asiasta.

Voin vain sanoa,että kaikki se paska,jonka saimme niskaamme,silloin astutuksen jälkeen,unohtui pentusten syntymän myötä kokonaan...jopa ne pienimmätkin asiat,jotka olisi tehnyt mieli julkistaa tänne kaikkien luettavaksi.Pennut ovat niin upeita,vahvoja,elinvoimaa pursuavia pikkupaketteja,että en jaksa miettiä enään tuollaista shittiä...olkoon ja tiedoksi kaikkille asioista tietätäville (lue...luulee tietävänsä kaiken)...pentueelle haettiin poikkeuslupaa,jota jalostustoimikunta ei puoltanut.Meidän olisi pitänyt mm viimeisillään tiineenä oleva narttu viedä tammikuun näyttelyihin,jotta olisi saanut mahdollisesti sen vaadittavan EH:n ja sitä riskiä emme todellakaan olleet valmiita ottamaan,että näyttelyistä mamma olisi saanut jotain tai stressaantunut niin,että pentue olisi mennyt.Tästä asiasta en jaksa enään täällä julkisesti puida,mutta jos asia kiinnostaa,niin laita ihmeessä sähköposti osoitteeseen puisto.m@gmail.com.Meillä ei ole mitään salattavaa,joten vastaamme asiallisiin kyselyihin mielellämme.

Lauantaina käytiin Lahden-Leojen järkkäämällä kaupunkikävelyllä Dare,Willen,Veeran ja Wilman kanssa.Leoja oli saapunut 9kpl valmiina ihastuttamaan Lahtelaisia.Kyllähän tämmöinen karvalauma herättikin huomiota ja Satun ihana mopsipoika Kuutti veti letkaa ylpeänä punaisessa takissaan.

Tässä kuva,kun oltiin lenkin jälkeen kahvittelemassa.

Ihana Kuutti

Dare sai uuden ihanan leikkikumppaninkin porukasta eli Aapon.Näillä pojilla tosiaankin synkkasi heti.Nyt odotellaan,että me emännykset saataisiin aikataulumme sopimaan,että pojat pääsisivät uudestaan temuamaan....tällä kertaa vapaana,ilman kahleita.

* * * * * * * * * * *

Kuvahaaste

Satu,Pave ja Manu heitti meille jokunen viikko sitten kuvahaasteen.....hmmmm,kovin hitaasti näin hämäläisenä taas vastasimme siihen.Mulla ei kertakaikkiaan ole mitään ihania talvikuvia Daresta.Viikonloppuna otin molemmista pojista kuvia,mutta lunta tuli sen verran reippaasti,ettei ne onnistuneet.

Vastaankin haasteeseen laittamalla kuvan edesmenneestä leijona mammastamme Mantusta.Tämä kuva on otettu Mantusta parvekkeeltamme vuonna 2008,mamman ollessa silloin jo yli 10 vuotias.Tässä oli sellainen rakkauspakkaus,johon oli ihan äärettömän moni muukin ihminen ihastunut...siis "Ei koiraihmisetkin".Lempileijonan kenneliin Annille lähetän edelleen kiitokset tästä rakkaasta,lempeästä jättiläisestä,joka tuli meille 4 vuotiaana,mutta sai kuitenkin elää kanssamme liki 8 vuotta.Tämä kuva on ollut blogissamme ensimmäisenä blogivuotenamme,ei siis Mantun ensimmäisenä tai toisena talvenaan ollessaan meillä.Päädyin tähän kuvaan,koska tämä leijona kokonaisuudessaan on muuttanut elämääni todella todella paljon.

 Haastan siskoni Veeran (Pimu,Wille,Rane),Vickyn (Zero),Niinan (Urho,Ruttu),Helppän (Jylhäkallion kennel) ja Pirjon (Luke,Lenny).

Etsi blogistasi kaunein talvikuva, mikä on otettu koirasi ensimmäisenä tai toisena talvena. Laita se blogiisi ja kerro tunnelmia noilta ajoilta. Heitä kuvahaaste eteenpäin seuraaville viidelle koiralle, jolla on blogi...

* * * * * * * * * * *

Simon ja Zeron pentuset köllöttelevät edelleen mamman turvallisessa massussa,haluamatta tulla tähän kylmään ja lumiseen helmikuuhun, ihmettelemään maailman menoa....tosin me ihmisvanhemmat emme jaksaisi odottaa enään päivääkään.Tänään on menossa vuorokausi nro 60 Zerolla ja mamma se tykkää vaan köllötellä sohvalla ja nauttia rapsutuksista.Kun tähän asti kaikki, astutuksesta lähtien on mennyt,kuin oppikirjassa,niin kaiketi ne pentusetkin syntyvät vasta laskettunapäivänä eli perjantaina 5.2.10.Tätä hetkeä odotellessa....odotellessa....odotellessa

Meidän ihanuus eli Dare täyttää tänään vuoden...ajatella pikkupoika on jo saavuttanut ensimmäisen virstanpylvään elämässään ja toivottavasti niitä tulee lisää paaaaljon....Dare on edelleen sellainen ihana, kaikkea ja kaikkia rakastava mamman valtava rakkauspakkaus.

Onnea 1~Vuotiaalle Darelle

Tällainen Dare oli toukokuun lopulla, meille tullessaan

Täytyy ottaa kotio päästyään kuvia tämän päivän tilanteesta......Hiiiiii muutos on melkoinen

* * * * * * * * * * * * *

Simon ja Zeron pentujen laskettuunaikaan on enään viikko....nyt alkaa huimaamaan entistä enemmän tuleva synnytys  Zero-mamma voi jo kovinkin paksusti,mutta voi muuten todella hyvin.Pentuset tulevat syntymään ja kasvamaan Kirkkonummella rakastavassa kodissa,keskellä arjen touhuja....ei siis mitään peräkammarin pentusia Ilmoittelen kyllä välittömästi täällä blogissa,kun tämä iloinen räjähdys on tapahtunut ....tietty kera kuvien.

Lauantai-iltana laittelimme koiruuksia näyttelykuntoon siskollani,jonka koirat Lahden näyttelyyn oli ilmoitettukin.Aamulla kello olikin liki 4,kun pääsimme viimein nukkumaan.Siinä vaiheessa jo tiesi,että kello kun pärähtää kasin jälkeen aamulla,niin väsymys on melkoinen.Saimmepa nyt testattua samalla joulahjaksi saamaani turkinkuivaintakin oikein kunnolla ja hienosti pelitti.Ei olis tullut mitään,jos tavallisella föönillä olisi tunannut kolme koiraa kuivaksi....johan sitä olisi saanut  juppitupentulehduksen käteen.Pieniä :o) vastoinkäymisiäkin tuli koiria laittaessa,kun nämä pojat päättivät testata,miltä tuntuu vetästä jaskat puhtaille persvilloille....eiku uudestaan persuspyykille.

Oli todella kiva olla paikanpäällä,kun ei ollut omia koiruuksia mukana,joiden takia jännittäisi.Sillä mulla edelleenkin nuo näyttelytilanteet saavat aikaan kaikenlaisia jännityksen tuntemuksia....niin päässä kuin mahassakin.Toivottavasti ne eivät tyystin katoa koskaan,sillä sittenhän se olisi jo liiankin rutinoitua touhua.Kehänlaidalta kyseltiinkin,että joko olen Simoa ilmotellut näyttelyihin....en ole edelleenkään.Veeran koiruuksialla meni ihan mukavasti eilinen näyttely kokonaisuudessaan,josta varmaan kirjoitteleekin blogissaan,kunhan kerkeää.Tuloksista sen verran,että aina niin terhakas pikkumies,shelttipoika Rane yllätti todella iloisesti olemalla JUN ERI 1.Ainut ERIn saanut poika ja koiruuksia oli kuitenkin 12 junnukehässä.ONNEA MIELETTÖMÄSTI!!!! Leokehässä Wille sai EH:n ja poika liikkui varman oloisesti vaikka lattia oli todella liukas...käsittämätöntä muuten,ettei ollut mitään mattoja kehissä.Wille on kyllä niin komea ja ihana luonteinen poika.Mun suuri suosikkini :o) Leoneiti Pimu yllätti niin Veeran,kuin minutkin saadessa hienosti EH:n.Sitä vaan aina tulee ajatelleeksi,että Pimu on sellainen ihana pieni sohvaperuna,joka kaipaa jatkuvaa rapsuttelua,eikä mikään näyttelykoira.Onhan se todella kiva,kun nyt kahdessa näyttelyssä käyneenä on saanut molemmista EH:t.Pimpsukka on näyttelyissä äärimmäisen iloinen ja suorastaan nauttii näyttelyiden hulinasta.Siellä on maalaiskoiralle paaaaljon haisteltavaa ja ihmeteltävää.Tsemppiä vaan kaikille kolmelle tuleviinkin näyttelyihin!!!!

Tässä muutama kuva näyttelyistä:

Rane komistus <3

Wille komistus <3

Kaunis Pimu <3

Hui...nyt alkaa jo jänskättämään muutenkin.Pentusten syntymään on enään reilu kaksi viikkoa.Minä suuuuuri käsityöihminen sain virkattua pentusille jo nauhatkin valmiiksi.Toivottavasti posti ei hukkaa niitä matkalla.Zerolla on onneksi koko raskausaika sujunut hyvin,joten toivotaan,että menisi tämä loppu aikakin ja varsinkin synnytys.Voi että,ihanaa...kohta pääsee katsomaan ja hypistelemään pentusia.Mä olen kyllä valmis ottamaan vaikka vapaata töistä,jos pentulaatikon äärellä apukäsiä tarvitaan.

Sunnuntaina onkin suuntana Lahden ryhmänäyttely,jonne lähden kannustusjoukkoihin eli siskoni kaikki kolme koiraa on ilmoitettu näyttelyyn.Kerrankin tuuria kehäaikatulujen suhteen,tarvitsee mennä paikanpäälle vasta 10.30.Rane aloittaa pyörähtämällä shelttikehässä,Wille ja Pimu jatkavatkin sitten molemmat leokehässä.

Onnittelut Ranen terveystuloksista,sekä kasvattajalle,että Veeralle.Tulivat kennelliitosta lonkat B/B,kyynäret 0/0.

Nyt kun pakkasetkin on lauhtuneet,niin on tullut lenkkeiltyäkin taas aivan erilaisella innolla,kun ei nenänpää jäädy.Aivan mahtavan näköisiä nämä lehtipuut talviasussaan,pitäisi vaan jaksaa ottaa se kamera taas lenkeille mukaan.

Poikien arki rullaa ihan samaa rataa,mitään uutta ei tällä rintamalla.Simon turkkikin alkaa näyttämään pikkuhiljaa karvanlähdön jälkeen hienolta,kuten joka vuosi kevättä kohti mentäessä.Darekin on muuttunut pikkuhiljaa enemmän punaisemmaksi ja tummemmaksi.Tässä kuva eräältä iltalenkiltä,kun oltiin Veeralle menossa.

Astutus uutisia

Simo astui Zeron 4.12.09 erittäin luomuna Koiruudet hoitivat hommat ihan issekseen eli meidän ihmisten ei tarvinnut puuttua asiaan mitenkään.Nyt Zero on 4.1.10 ultrattu ja pentusia on tulossa.Pentujen laskettuaika on 5.2.10.

Täytyy myöntää,että tämä astutus sujui,kuin oppikirjoista suoraan.Ei siis mitään ongelmia tai ihmetyksiä.Päästimme koirat tutustumaan toisiinsa ja kahville piti mennä,mutta parivaljakko olikin nalkissa kolmannen hypyn jälkeen....aikaa meni noin pari minuuttia,sitten odoteltiinkin sellaiset 10min.Tämä tuntui todella upealta,sillä jäpikällä kun on ne pari epäonnistunutta astutusyritystä takana.Jännityksellä odottelimme ultraa ja nyt jännitämme vuorastaan pupsien syntymää.

Zero on narttuna luonteeltaan,kuin meidän vanha narttumme Manttu.Aivan ihanan lempeä ja ihmisrakas pakkaus.Saimme tutustua neitiin ihan rauhassa,sillä neiti oli meillä yhden yön astutuksen jälkeen.Lauantai-iltana Vicky nouti Zeron kotiin ja molemminpuolinen ikävä tuntuikin jo kovalta.

Yhdistelmä ei täytä Leonbergiyhdistyksen jalostusohjesääntöä,koska Zerolta puuttuu siihen vaadittava näyttelytulos.Poikkeuslupaa emme kerenneet edes hakemaan,sillä asia tuli niin nopeasti ajankohtaiseksi.Tuskin olisimme edes saaneet sitä,sillä Zerolle ja eräälle toiselle urokselle oli sitä haettu,mutta ei myönnetty.Tätäkin minä ihmettelen kovasti,sillä tuntuu,että jotkut ihmiset saavat sen huomattavasti helpommin.Zerolla on hammaspuutos P4,jonka vuoksi on saanut näyttelyistä hylätyn.Tämä on myös syy,miksi Zeroa ei ole sen jälkeen näyttelyissä käytetty.Miksi maksaa kalliita näyttelymaksuja,sekä matkakuluja ja saada mahdollisesti se hylsy???? Ei siis ole omistajan laiskuutta.

Simo ja Zero ovat molemmat terveitä koiria ja sukusiitosprosentti olematon 0% 4:llä sukupolvella ja 0,98% 8:lla sukupolvella.

Pentue tullaan rekisteröimään ja pennut luovutetaan 8 viikon ikäisinä,sirutettuina,madotettuina ja eläinlääkärin tarkistamina.Kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti :o)

Tässä olivat siis perusteet Zeron luonteen lisäksi,miksi annoin käyttää Simoa.Päätöksen asiasta olen tehnyt ihan itse,eikä suinkaan tähän päätökseen ole sekaantunut keitään muita,näiltä villeiltä huhuilta/arvailuilta voidaan siis katkoa siivet heti alkuunsa.Olenkin saanut sellaista ryöpytystä asiasta,että olisikin hienoa,että keitä tämä asia vaivaa/kiinnostaa/ärsyttää/ilahdutta tai ihan mitä tahansa,niin kertoo/kysyy asiansa suoraan minulta.Paljonkin tähän liittyvää asiaa olisi sanottavanani,mutta annan olla.Kuten Aristokateissa,mamma sanoo pentu Marielle "Hienot naiset eivät aloita riitaa,vaan lopettavat sen".Pyrin nyt itse noudattamaan tätä sanontaa...vaikken hieno nainen olekkaan ;o) Kaikesta tästä ryöpytyksestä huolimati...Odotan todella kovasti pentusten syntymää ja pyrin olemaan kaikella mahdollisella tavalla Vickyn ja Zeron apuna,sekä toivon tulevaisuudessa kuulevani pentujen kuulumisia....onhan ne tavallaan meidänkin perheen "lapsia".

 Pentueen sukutaulu: